Kaikki nämä kerrokset

Valvon, ja sitten näen unta että olen yhä vain valveilla. Aamulla herään ääniin ja tajuan nukkuneeni.

Vai nukunko yhä? Mistä sitä tietää.

Taivaalla hurruttaa moottorikäyttöinen riippuliidin, sellaisesta haaveilin lapsena. Että olisin päässyt kätevästi itse päiväkotiin ja takaisin. Mielikuvalensin sillä usein, siinä Moi-pellon kohdalla.

Kerran ihan oikeasti lensin riippuvarjolla, ilman moottoria, ja tandemina. Samaan aikaan taivaalla oli  se ystävä, joka nukkui kerrossängyssä alapuolellani. Pilotteina meillä oli identtiset kaksoset suoraan jostakin kiiltävästä lehdestä.

"Kumman kanssa haluat lentää?" oli lähinnä retorinen kysymys. Kyllä meitä lettipäitä hihitytti.

Oi oi. Kaikki nämä kerrokset.

Puhallan

Minun täytyy saada kääntää harmaa aines eri taajuudelle.

Tiedän mitä tahdon, ja olen oikeassa. Muut ideat ovat tietenkin ihan vääriä.

Sopivat, joustavat sanat. En tarvitse kulmahampaita, mutta pureskelen huolella. Juuri näin.

Annan vain soljua. Tottumuksesta tekisi mieli sohia osiin, kerätä talteen tarpeelliset ja kantaa mukana.

Mutta nyt on tärkeää vain levätä sivuilla, käännellä kulmia hiirenkorville.

Puhallan.

Vahingossa myrkyllinen

Still life. Hengittäminenkin hengästyttää.

Olen vahingossa myrkyllinen, vaikken edes höyryä. Keitettynä varmaan ihan syötävä?

Vaikeasti tunnistettava lajike. En itsekään aina tiedä.

Kuitenkin ehdottamasti enemmän lintu kuin kala. Välillä kyllä sukellan.

Lamppu heiluu tuulessa. Vai pyöriikö sänky?

Kaapelit ristissä

"A linguistic bad-hair day." Kaapelit ristissä.

Opiskelemisen oikeus ja vaikeus.

Mutta minähän pidän tästä! Milloin siirapista tuli tervaa? Aika paksua joka tapauksessa.

Menen Muumilaaksoon tauolle. Siellä aikuisetkin saa seikkailla.

Kaksi ja puoli

Sumu pyyhkii ääriviivat ja tekee maisemasta pehmeän.

Minun pitää olla selkeä. Minun pitää vielä mahtua raameihin ja muotteihin. On kaikenlaisia sääntöjä.

Siristän silmiä, jotta näkisin paremmin. Ainakin kaksi ja puoli tuoretta ajatusta. Poimin ne talteen lähempää tarkastelua varten.

Sitten säkillinen vanhoja. Tarvitsevat tomutusta. Olisin jo valmis laittamaan ne naftaliiniin.

Uudet, erilaiset päivät

En tiedä enää päivistä. Kohta ne loppuvat kuitenkin.

Sitten alkavat ne uudet, erilaiset päivät.

Nojaan muuriin, annan sen vartioida selustaa. Olen tässä kai aika turvassa? Jos ei sitten taivas putoa niskaan, yllätä ylhäältä päin.

Sillä mitä tahansa voi tippua syliin. Mitä tahansa.

Aika jännittävää. Laitan kattilan päähän ja alan kuulostella.

Pitäisikö jo nostaa kädetkin ilmaan?

Kuhisen hiljaa

Kuuntelen pörriäisiä ja lintujen kääkätystä. Terveelliset äänet. Uuvun kohinaan, voi kun kaupunki olisi joskus ihan hiljaa!

Mutta se kiirehtii aina ympärillä, juoksee ikkunanpielissä kilpaa junan kanssa.

Olemme erilaisia. Minä olen se suomalainen metsä. Kuhisen kyllä, mutta hiljaa.

Alkaa naurattaa. Orgaaninen kuhina?

Sukellan sykloniin

En tiedä minne laittaisin nämä kaikki ideat. Ne kohisevat korvien välissä niin lujaa etten meinaa kuulla mitään muuta!

Alan rakentaa pientä ympyrää, mutta sukellan sykloniin. Woooosh! Kiljun mutkissa, ilosta.

Se alkaa taas lähestyä. Oikea hetki. Odottaminen on melkein yhtä jännittävää!

Sidon jalat vielä kirjoituspöytään ja kannan pään takaisin paikoilleen. Ei saa karata!

Ensin työ. Do your duty.

Taivas pysyy paikoillaan

Minulle kuuluu hyvää, mutta keho ottaa aikalisän. Lepyttelen sitä inkiväärillä ja pehmeillä nenäliinoilla. Ostan paahtoleipää ja pyyhkäisen päälle hunajaa.

Ajoitus on aina oikea. Luotan siihen. Kaikkein kiireisimpänä hetkenä huudetaan STOP! Minä pysähdyn. Annan pilvien kiirehtiä, taivas pysyy paikoillaan.

Kotiloidun makuupussiin, syön siellä kauniita ajatuksia ja heiluttelen varpaita.

Aion kuoriutua hohtavissa väreissä ja lennellä sitten ympäriinsä, sanoja taskuissa.

Selkäranka rusetilla

Usva nousee nenään asti, kietoudun siihen.

Jään jumiin keittiön taikapiiriin ja loihdin kaikenlaista. Sekoitan pyöreää, kiukkuista ja parantavaa samaan pataan. Maistapa! Haluat kuitenkin.

Lääkkeeksi määrään kuusi kierrosta auringon tervehtimistä. Itselleni.

Selkäranka rusetilla ja se nyt ei vaan käy päinsä.

Availen solmuja.