Ilmanpaine ja jääkaapin sisältö

Sitten sanon tekeväni päätöksiä lyhyellä varoitusajalla, sen jälkeen kun olen tarkastanut tunnetilan, sään, ilmanpaineen sekä jääkaapin sisällön. En halua korvamerkitä aikaa.

Joskus se menee turhanpäiväisyyksiin, mutta niitäkin valitessa olen tarkka. Paljaalla silmällä se saattaisi näyttää sattumanvaraiselta, mutta kolmannella katsoessa sen vain tietää oikeaksi.

Mukavissa mutkissa alan hymyillä itselleni, sinulle, kaikelle. Ihan ilman syytä. Ai niin, paitsi se mutka, se tuntuu juuri sopivalta vatsanpohjassa.

"It's all working to my benefit."

Some oddly sculptured words

Some oddly sculptured words get stuck to my ears. I look them up and they sit into my internal dictionary with a logic of their own. Osmosis. Mitigate. Concoction.

I play around with them like they were plastic animals, unable to decide whether the setting resembles a jungle or a farm, or if I got some archaic dinosaurs in my hands?

Where do they roam? In an imaginary past that truly existed but none of us knows first hand yet we picture it like we did and so it does?

The same way future lies ahead.

Viheltelen kaduilla

Päässä on pyörinyt lounatuulen laulu. Viheltelen sitä kaduilla.

Näennäisesti on tapahtunut paljon, toisaalta ei sitten yhtään mitään, ja samalla jäävuori on alkanut lohkeilla.

Kaikessa hiljaisuudessa.

Viheltelen kaduilla.

Luonnollista

Muistelen vielä välillä Suomea ja miten löysin maailman hiennoimman männynherkkutatin. Se oli viidentenä päivänä siitä, kun olin vaihtanut kaikki muut jalkineet kumissappaisiin.

Sitten pitikin jo palata, se meni ihan hyvin. Menomatkalla nukuin yhden yön matkalaukussa, tulomatkalla en olisi enää mahtunut: siellä oli omenahilloa.

Muutan suoraan toiseen kappaleeseen, juuri siihen itse sepittämääni kohtaan. Samoilla sivuilla loikkii pitkäkorvainen kani ja pitkäkarvainen Kala, toinen aidan ali ja toinen yli.

Itse loikin vähän hillitymmin, vaihdan metron junaan ja katselen puiden latvoja.

Siellä on luonnollista.