Jotain muuta kuin

Oho olin sittenkin! Oli sittenkin, kesäheinäkuussa.

Ihan kuin olisin jo unohtanut eilisen, kesän, (paikan) jossa uitiin meressä ennen kaatosadetta.

Ei tule sieniä, ei,

mutta se sanoo minulle että olen väkevä algoritmi

ja tekee toiveillallista samalla kun makaan sängyssä kirjoittamassa jotain muuta kuin blogia.

Berliini puhuu

Historian tuntien lisäksi Berliini puhuu myös nykypäivästä: sen seinille mahtuvat seksuaaliset vähemmistöt, pakolaiset ja turvapaikanhakijat, kaikki ihmisyyden ja inhimillisyyden nimissä.

Myös kaduille mahtuu. Kaupunki ei ole ylikansoitettu, ei ainakaan heinäkuisena lauantaina kesken turistikautta samana päivänä kun kaupungissa oli meneillään ainakin yksi kesäfestari sekä LGTB -paraati.

Ihmismassat tulevat vastaan vasta kotikamaralla. Koko Göteborg on päättänyt viettää kesää saaristossa, emmekä mahdu sporaan ja jopa lautat ovat täynnä, käännyttävät ihmisiä pois.

Selviämme kuitenkin kotiin, merivesi on lämmintä, yrtit kasvavat pituutta ja lomaakin on vielä pätkä jäljellä.

Täällähän voisi viihtyä

Täällähän voisi viihtyä, vaikka kolmekin kuukautta. Virnistän, ja parvekkeet rehottavat minulle takaisin.

Meillä on yksi ilta ja yksi pitkä päivä, raapaisemme Berliinin pintaa kesäkengissä ilman sukkia.

Hakeudumme kanavan varrelle ja kahviloihin, sukellan limonaadiin ja jääkahviin, pärskyttelen punajurimehussa ja muutaman yksittäisen sadepisaran kohdalla otan vielä kuuman kylvyn inkivääriteessä.

Kaupunkilaiset valuvat ohitse kumiveneissä, saksan kieli putoaa korvaani ja kolistelee aus-bei-mit-nach-seit-von-zu mennessään.

Kanoja ja koipia

Kuin kuuluisivat eri vartaloon; vitivalkoiset kanankoivet. Paperinukketytölle on puettu ylävartalorusketus.

Näen muitakin kanoja ja koipia kaupungin vihertävissä nurkissa. Tykkään, kun ovat elossa, kanat ja koivet ja vihertävät.

Tehdään myös kertaalleen perinteiset: syödään intialaista ja huomioidaan, miteen mikään paikka ei vedä vertoja sille yhdelle Kapkaupungin helmelle, jossa joskus pussailtiin.

Elettävissä oleva kaupunki, vähän villi. Berliinin vieressä huomaan, miten mun ihanalla Göteborgilla on paita vähän liian silitetty ja suortuvat vähän liian ojennuksessa.

Ansaitsee huutomerkin

Berlin! Ansaitsee huutomerkin.

Ennen lomaa iski muurahaisia housuissa -fiilis, eikä kyseessä ollut mikään muu tauti kuin matkakuume ja Itävallan ihanan lisäksi halusin halusin halusin.

Siis Berliiniin, nopeasti -bookkasin kesäkuun kalpeassa valossa lennot kun jäljellä oli viisi tikettiä, viimeiset sängyt hostellista ja vielä nopeasti myyvän konsertin. Lähdettiin helteessä enkä onneksi ottanut edes takkia.

Iski kuin lääkekuuri -krooniseen kaupunkiallergiaan vasta-aineeksi oikea annos kaupunkia.

Virkistyin, helteisessä kaupungissa, minä!

***
Olisihan sitä voinut tietenkin jo paikan nimestä päätellä, mutta tajusin vasta pytingin edessä että tosiaankin mentiin kirkkoon. Kirkossa oli baari, hemmetin kuuma ja villamekkoon pukeutunut islantilainen menninkäinen Sóley, jonka söötille lavapersoonalle nauroin ääneen.

Kaupunkiloma itseni kanssa

Yllättyneenä huomaan kaivanneeni kaupunkilomaa kaksin itseni kanssa.

Ohimennen otan kiinni muutamien muiden ajatuksista,
tapaan Amerikkalaisen, jolle kasvit vilkuttavat,
ja blondin Portugalilaisen, jonka kanssa näemme vielä joskus.

Sitten on myös kohtaus kirjakaupassa:
"This," sanon samalla kun vasen käteni laskeutuu kirjan päälle ja käännän katseeni takaviistoon.
Pitkä mies havahtuu katsomaan minua: "What is this?" tulee ulos espanjalaisittain.
"This is the best novel I've read in a long while."
Pitkä mies katsoo syleilyssäni viihtyvää Murakamia ja Woolfia (Woolf kylläkin kyllästyttää minua, mutta minulla on syyni) ja sitten käteni alla pöydällä makoilevaa kirjapinoa.
"You're welcome."

Ulos mennessäni näen hänet vielä. Pitkä mies heiluttaa kirjaa kädessään: "Thank you for your recommendation. This is a present."

Hymyilen hänelle, ajattelen heti, että se on naiselle, sille jollekin ihanalle. En paljasta mitään, vaikka näen kaiken.

Jälkikäteen kirjoitan itse itselleni kohtaukset, joissa näyttelen pääosaa. Tämähän meni aivan käsikirjoituksen mukaan, aplodeeraan protagonistille.

Lounaasta koiliseen

Yritin mennä museoon mutta ei siitä mitään tullut -turismin tukevat sandaalit marssivat minut kumoon ja huomasin, ettei siinä nurmikolla maatessa olisi voinut vähempää kiinnostaa minkäänlainen näyttely tai pytinki vellovien loma-t-paitojen keskellä.

Joten en alkanut väkisin. Omilla läpsyttimilläni löysin ruokaa -kävelin koko kaupungin halki lounaasta koiliseen ja söin lounasta koilisessa. Diagonaalin varrelta löysin myös aamupuurot raakana ja no-cake-dayna sopivasta porkkanakakunmakuista vegaanijäätelöä (olisin voinut sulaa siihen paikkaan).

Tonavan varrelta etsin vielä palan hiekkarantaa ja sitten myös metron, jolla ajoin takaisin lähtöpisteeseen.

Vihreitä oksia

Pikkukaupunki kasvaa

minuun kiinni

vihreitä oksia.

Kaksi jokea valuvat yhdeksi, sanani valuvat

Löytyi ulkoa

Loma löytyi ulkoa.